MAKSIMAALINEN HAPENOTTOKYKY

maksimaalinen hapenottokyky

Maksimaalinen hapenottokyky (VO2max) ilmoitetaan yleensä tilavuutena minuutissa (L/min). Kehon paino vaikuttaa maksimaaliseen hapenottokykyyn siten, että suurikokoisilla ihmisillä suuremman lihasmassan ja hapentarpeen vuoksi maksimaalinen hapenottokyky on suurempi kuin pienikokoisilla. Sen vuoksi maksimaalinen hapenottokyky ilmoitetaan myös suhteutettuna kehon painoon (ml/kg/min). VO2max on hyvin lajispesifinen, joten testitavalla on merkitys saavutettuun tulokseen. Tärkeä VO2max vaikuttava tekijä on työtä tekevien lihasten massa: työtä tekevien lihasten määrän kasvu lisää maksimaalista hapenottokykyä. Sen vuoksi sauvakävelytestissä saavutetaan suurempi hapenotto kuin juoksutestissä tai polkupyörätestissä. Harjoittelu vaikuttaa myös lajispesifisti siten, että lajiharjoittelu kehittää hapenkäyttökykyä nimenomaan niissä lihaksissa ja niissä lihastyötavoissa, joilla harjoittelukin pääosin suoritetaan.

SÄÄNNÖLLINEN TESTAUS HARJOITTELUN TYÖKALUNA

Kestävyystestit ovat olennaisessa osassa suorituskyvyn kehityksen kannalta ja niistä saadaan tärkeää tietoa harjoittelun suunnitteluun ja toteutuksen seurantaan. Terveydenhuollon näkökulmasta matala maksimaalinen hapenottokyky on vaaratekijä sairastavuuden sekä kuolleisuuden kannalta.

Kuntoilija saa kestävyystesteistä tietoa liikuntaohjelmien suunnitteluun ja vaikuttavuuden seurantaan.

Urheilijoilla suorituskykypotentiaalin kehittäminen ja optimoiminen vaatii useiden vuosien nousujohteista harjoittelua. Ilman säännöllistä kuntotestausta ja informaatiota rasitusvasteista harjoittelun suunnittelu on haastavaa.

SUORA VAI EPÄSUORA MENETELMÄ?

Maksimaalinen hapenottokyky voidaan mitata usealla eri tavalla. Yleisesti testit voidaan jakaa ns. suoriin ja epäsuoriin testimalleihin. Suorassa testissä mitataan testattavan keuhkotuuletus ja alveolaarinen kaasujenvaihto spirometrilaitteiston avulla. Suora testi aloitetaan kevyestä kuormasta, jonka jälkeen tehoa/nopeutta nostetaan portaittain niin pitkään kunnes testattava saavuttaa oman maksiminsa ja uupuu. Epäsuorissa testeissä ei käytetä hengityskaasuanalysaattoreja, vaan epäsuorasti mitataan muita fysiologisia muuttujia, esimerkiksi sykettä suhteessa vastukseen, jonka avulla arvioidaan maksimaalinen hapenottokyky.

Suoraa maksimitestiä suositellaan urheilijoille, tavoitteellisesti harjoitteleville kestävyyskuntoilijoille sekä muille henkilöille, joiden kestävyysominaisuudet halutaan tarkasti mitata tai aerobista aineenvaihduntaa halutaan tutkia kuormituksen aikana. Epäsuorat testit soveltuvat erinomaisesti kuntoilijoille ja säännöllisen liikunnan aloittaville.

Suorat hapenottokykytestit voidaan suorittaa juoksumatolla juosten, sauvakävellen tai vaihtoehtoisesti polkupyöräergometrillä tai soutulaitteella. Epäsuorat hapenottokykytestit suoritetaan pääsääntöisesti polkupyöräergometrillä.

SUORA MAKSIMAALINEN HAPENOTTOKYKYTESTI

Suorassa testissä mitataan keuhkotuuletus ja alveolaarinen kaasujenvaihto. Suora testi aloitetaan kevyestä kuormasta, jonka jälkeen tehoa/nopeutta nostetaan portaittain niin pitkään kunnes testattava saavuttaa oman maksiminsa ja uupuu.

Testissä saadaan luotettavin tulos, jos kuormitustapa on testattavalle tuttu ja se on olennainen osa testattavan harjoittelua. Tämä tarkoittaa, että juoksijat tekevät testin juoksemalla, pyöräilijät pyörällä, soutajat soutamalla jne.

Juoksutesti soveltuu erityisesti juoksijoille mutta myös monen muun lajin harjoittajille, joille juokseminen on yleisharjoite. Juoksutestissä kuormitusta lisätään nostamalla juoksumaton nopeutta 1 km/h kolmen minuutin välein maton kulman pysyessä koko testin ajan samana.

Polkupyöräergometri soveltuu parhaiten pyöräilijöiden, triathlonistien, luistelijoiden, palloilulajien urheilijoiden sekä montaa eri lajia harrastavien kuntoilijoiden kestävyysominaisuuksien testaamiseen. Pyörätestissä käytetään vakiofrekvenssiä (yleensä 90-100 rpm) ja kuormitusmalliksi valitaan 4-6 ml/kg/min hapenkulutusta vastaavat portaat testattavan maksimaalisen aerobisen tason mukaan. Kehon paino vaikuttaa kuormitusportaiden suuruuteen: 40kg painavalle henkilölle valitaan nostoksi 15 tai 20 W, kun taas 100 kg painavalla henkilöllä nostot voivat olla 40-55 W.

Hiihtäjät ja muut suksilla pääosin harjoittelevat tekevät suoran testin joko sauvakävelynä tai rullasuksilla juoksumatolla. Sauvakävelytestissä on valittavana kolme erilaista kuormitusmallia, joissa kuormitusta nostetaan kolmen minuutin välein 4,5 tai 6 ml/kg/min vastaavan hapenkulutuksen verran. Kuormitusmalliin valintaan vaikuttaa testattavan odotettu maksimisuoritus: aloittelijoille 5 ml/kg/min portaat ovat sopivia ja kovakuntoisille urheilijoille sopii paremmin 6 ml/kg/min kuormitusportaat. Sauvakävelytestissä kuormituksen nosto tapahtuu sekä lisäämällä nopeutta 0,2 km/h että nostamalla juoksumaton kulmaa.

Rullasuksilla tehtävä suora testi juoksumatolla on tarkoitettu kokeneille rullasuksihiihtäjille, koska suoritus on taidollisesti vaativampi kuin sauvakävelytesti. Rullasuksitestissä on kolmelle eri suoritustekniikalle omat kuormitusmallit: tasatyöntö, vuorohiihto ja luisteluhiihtotesti. Näistä testivaihtoehdoista wassutekniikalla tehtävän luisteluhiihtotestin toteutukseen tarvitaan vähintään kaksi metriä leveä juoksumatto, mutta muut rullasuksitestimallit voidaan toteuttaa kapeammalla juoksumatolla. Luisteluhiihto ja tasatyöntötestissä kuormituksen nosto on toteutettu lisäämällä juoksumaton nopeutta 1,5 km/h kulman pysyessä vakiona. Vuorohiihtotestissä puolestaan juoksumaton nopeus pysyy 10,0 km/h koko testin ajan, mutta kulmaa nostetaan 1,0 astetta jokaisen kuorman jälkeen.

Jos halutaan määrittää vain VO2max ja maksimaalinen aerobinen suorituskyky on lyhyt maksimitesti paras valinta. Lyhyessä testissä kuormitusportaat ovat joko 30 s tai 60 s pitkiä ja testin kokonaiskesto 8-12 min.

Pitkässä testimallissa valitaan kuormitus siten että vähintään ensimmäinen kuorma on alle aerobisen kynnystason. Kuormitusmalli valitaan siten että kuormitusportaiden kokonaismäärä olisi 8-12. Jotta kuormaa vastaava hapenkulutuksen taso ehditään saavuttaa, on pitkässä testissä kuormitusportaiden kesto vähintään kolme minuuttia.

EPÄSUORA HAPENOTTOKYKYTESTI

Epäsuora maksimaalinen hapenottokykytesti suoritetaan ilman hengityskaasumittausta spirometrilaitteistolla ja se voidaan tehdä joko maksimaalisesti tai submaksimaalisesti. Testi on nopeampi suorittaa ja moneen tarkoitukseen tarpeeksi luotettava ja soveltuu myös paremmin henkilöille, jotka eivät syystä tai toisesta voi suorittaa testiä uupumukseen asti. Maksimaalinen hapenottokyky arvioidaan matemaattisilla ennusteyhtälöillä testin aikana mitatuista vasteista.

Epäsuora polkupyöräergometritesti aloitetaan kevyestä vastuksesta 30-60 W ja jatketaan lisäämällä vastusta 2 minuuttia välein. Testi voidaan lopettaa, kun saavutetaan 85 % syketaso arvioidusta maksimisykkeestä. Testi voidaan kuitenkin polkea uupumukseen asti testattavan halutessaan, jolloin tietoon saadaan testattavan todellinen maksimisyke ja miten sykekäyrän lineaarisuus muuttuu lähestyttäessä maksimaalista suorituskykyä. Suoritus kestää keskimäärin 10 – 20 minuuttia, riippuen testattavan kuntotasosta ja siitä, poljetaanko testi uupumukseen asti.

TULOKSET

RASVAMASSA

Mittauksessa selviää kehon rasvamassasi määrä kilogrammoina ja prosentteina (rasvaprosentti)

RASVATON MASSA

LIHASMASSA

Add Your Heading Text Here

SEURANTA

RASVAMASSA

Mittauksessa selviää kehon rasvamassasi määrä kilogrammoina ja prosentteina (rasvaprosentti)

RASVATON MASSA

LIHASMASSA

Add Your Heading Text Here

Epäsuora testi

Ilman hengityskaasumittausta
50
00
  • Maksimaalinen hapenottokyky

SUORA TESTI

Laktaattimittauksella
140
00
  • Maksimaalinen hapenottokyky
  • Laktaattikynnykset
  • Ventilaatiokynnykset
SUOSITUIN

SUORA TESTI

Ilman laktaattimittausta
120
00
  • Maksimaalinen hapenottokyky
  • Ventilaatiokynnykset*

VARAA AIKA MITTAUKSEEN

Alla olevasta linkistä pääset ajanvaraukseen